Mitä kertoisin? Ajatukset katosivat kun tulin tähän koneen ääreen. Neulonut olen jo alaluokilta saakka. Innostuksen neulomiseen olen saanut varmasti geeneissä. Mammani (äidin äiti) oli kotoisin Pohjanmaalta. Aikoinaan hänellä oli ollut lampaita. Niistä keritsemistään ja kehräämistään villoista hän sitten neuloi lämpimiä sukkia meille sukulaisille. Muistan vieläkin elävästi kuinka hän opetti minuakin kehräämään. Myös äitini neuloo paljon.

Isäni äitiä en koskaan ehtinyt tavata, koska hän kuoli jo kauan ennen syntymääni. Tätini on kuitenkin kertonut että isoäitini oli kiertävä neuloja aikoinaan. Eli hän teki tilaustöitä neulekoneella, kai joskus 30-40-luvuilla. Tämän tiedon kuulin vasta jokunen vuosi sitten.

Ensimmäisen neulekoneeni hankin jo parikymppisenä 80-luvun alussa. Sen jälkeen en vähään aikaan paljon käsin neulonutkaan. Puikoilla on kuitenkin aina jotain ollut. Ompelut nousivat pinnalle lasten ollessa pieniä. Vaatteita pikkareista haalareihin ja hattuihin valmistui tiuhaan tahtiin. Nyt olen kolmen vimeisen vuoden ajan neulonut enemmän käsin kuin koneella. Neulomistahti kiihtyi kun vuosi sitten jäin työttömäksi. Ala ei ollutkaan niin sydäntä lähellä kuin toivoin.Ennen esikoisen syntymää neuloin koneella myös työkseni eräässä pienessä neulefirmassa. Nykypäivänä taitaa sekin olla katoava ala. :( 

Virkannut olen myös jonkin verran, nyplännyt pitsiä, huovuttanut, kutonut kangaspuilla, tehnyt pirta- ja lautanauhoja,kirjonut revinnäisliinoja jne. Koulussa opetettiin 70-luvulla haarukkapitsin tekoa. Paljon on vielä kokeilemattakin.

Perheeseeni kuuluu siis lisäkseni mies, esikoistytär ja kaksi poikaa kuten jo tuonne kuvaukseen laitoin. Asumme omakotitalossa. Tontti on aika iso joten sen hoitamiseen saan myös kesäisin ajan kulumaan.

Tässähän tätä jo olikin. Kertoilen lisää matkan varrella. Jos tänne asti jaksoitte lukea niin laitan tähän lopuksi kuvan viimeisimmästä valmiista työstä viime viikolta.
346650.jpg

Baskeri minulle. Lankana tässä Sandnes Alfa. Lisätietoja löydätte tuolta  valmiiden töiden sivulta.